keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Näpertelyviimeistellyt sukat

Nyt valmistui uusi pari samalla ohjeella kuin nämä sukat. Tällä kertaa erona kuitenkin se, että tein myös ohjeenmukaisen koristelun varren reunaan. Muistelin että reunus olisi tullut melkein kokonaan virkkaamalla mutta oikeastaan siinä on vain ensimmäinen kerros virkkausta ja sen jälkeen solmimista ja näpertelyä.


Sukat on neulottu 3,5 puikoilla 7 Veljestä langasta. Resorin reunassa on siis tällainen helmikoristelu:


Voin muuten sanoa etten montaa ärsyttävämpää hommaa keksi kuin purkaa sukkalangasta yksittäisiä säikeitä joita sitten yrittää pujotella neulan pienenpieneen silmään. Kun tokihan sen neulan on oltava pieni että mahtuu helmien rei'istä läpi. Mutta tulipahan tehtyä. Koristelun takia resoria on pakko käyttää taitettuna (toisin kuin se edellinen pari jossa varren voi joko taittaa tai olla taittamatta) joten sukan varsi kannattaa neuloa kunnolla pitkäksi. Parhaiten helmet pääsevät tietty edukseen kun jalakassa ei ole niin pitkiä/leveälahkeisia housuja että peittäisivät sukavarret alleen.


sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Ei menny niinkun Strömsössä -Sacher

Mies toivoi synttärikakukseen suklaakakkua ja tokihan kiltti vaimo sellaisen tekaisee. Reseptiksi valikoitui Kinuskikissan sacherkakku. Itse kakun leipominen sujui ongelmitta, samoin täyttäminen mutta kun päästiin kuorruttamiseen niin enää ei mennytkään ihan niinkuin Strömsössä bruukaa. Kakun päälle tuli Kinuskikissan suklaakuorrutus jota mielestäni olen aiemminkin jonkun kakun päälle laittanut. Vai oliko sittenkin vaan niin että olen meinannut mutta suunnitelmat muuttuivat? Vaikka jäähdyttelin kuorrutusta niin siltikin se oli niin juoksevaa että valui ja valui vaan alas reunoilta eikä kyllä ollut toiveitakaan saada sitä asettumaan siististi :( Päältäpäin kakku on vielä ihan siedettävän näköinen, vaikka eivät koristeetkaan ihan niin suostuneet asettumaan kuin olin suunnitellut.


Mutta sivusta katsottuna sitten paljastuu karu totuus.

Pitää toivoa että maku on edes kohdillaan. Onneksi tämä syödään vaan omalla porukalla niin ei ulkonäkö niin häiritse.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Man tager vad man haver.. essuja

Askartelevilla lapsilla oli akuutti pula essuista nyt kun kuopuskin on intoutunut maalaamaan ja muuta eli parhaimmillaan essuja tarvitaan samaan aikaan neljä. Mumulle vihjaisin että kirppikseltä voisi ostaa pari suojaessua jos kohdalle osuu, mutta eipä sitten osunut. Sen sijaan mumu oli ostanut tavallisen itseommellun kangasessun ja toi meille sen ja pari palaa kerniä. Että eikun itse talkoisiin. Essussa oli kyllä tosi hyvä malli, sen avulla leikkasin kernistä essut ja aloin pohtia mitäs sitten. Jostain tarvittaisiin nauhat essun sitomiseen ja niskan taakse. Kangasessussa ne oli tehty kangaskaistaleista tikkaamalla, mutta kerni on kyllä sen verran paksua että tuo ajatus piti hylätä. Lasten vanhoista kerniessuista tutkailin ja ne oli kantattu kanttinauhalla joten sitäpä sitten. Ikinä ennen en ole kanttinauhaa ommellut ja ainoat pätkät mitä sitä edes omistan ovat mumulta tulleita eli valikoima oli tasan sitä mitä meidän lapsuusajoilta oli jäänyt. Ihan essuja niistä silti tuli! :D


Sinisen essun kanttaukset tulivat valmiina kernin mukana. Se oli jonkunlainen tuolinpäällys tmv. josta ratkoin kanttaukset irti ja keskeltä sai sopivasti essunkokoisen palasen. Vaaleampisävyinen essu ei ole kaikkein paksuinta kerniä vaan enemmän sellaista kangasmaista jossa kuitenkin on joku muovikäsittely pinnassa. Vaaleanpunaista kanttinauhaa ei riittänyt koko essun ympäri, eli kankaan hulpiolta otettu helma on kanttaamatta. Niskan takaa menevä nauhakin on eri väriä kuin muut kanttaukset. Mutta kaikkein sekalaisin tapaus tuli kolmannesta essusta:

Ruskeaa kanttia on kahta eri väriä (ja siltikään ei riittänyt helmaan). Sen verran hukkapätkää ruskeaa kanttia jäi että tein essuun taskun jonka yläreunan sillä kanttasin. Varsinaisiin solmimisnauhoihin ei riittänyt enää minkäänsävyistä ruskeaa vaan vaihtoehtoina oli punainen tai violetti :D Tästä alemmasta kuvasta ehkä erottaa että violetit niistä sitten tuli. Tyhjästä on vähän paha nyhjästä, mutta pääasia että jollain konstilla essut valmistuivat. ;) Hintaa näille tuli siis pelkästään sen ostetun kangasessun verran, kernipalaset mumulla oli entuudestaan ja kantit siis myös.



tiistai 19. helmikuuta 2013

Pienikin juttu voi olla merkittävä

Lapset kasvaa ja piti taas pyörittää rulettia eli kaapeista pientä pois ja varastoista isompaa tilalle. Paitsi että ekaluokkalaiselle ei enää löytynyt collegehousuosastoa varastoista eli oli ryhdyttävä ompelupuuhiin. Onneksi olin jo alkusyksystä tilannut housuveloureja joten helppo homma! Paitsi ettei ollutkaan, sillä kaavaa ei löytynyt mistään vaikka tasan tarkkaan olen sen piirtänyt kesällä tai syksyllä. Eikun viestiä kaverille että löytyisikö ko lehti ja joutaisiko lainaan ja iltapäivällä sitten happihyppelylle lehteä hakemaan. Seuraava vastustus iski päälle kun rupesin kaavaa kopioimaan, sillä loputtomiin riittävä kaavapaperirulla päätti loppua juuri silloin! Todelliset epäonnen housut. Sitten kun vihdoin ja viimein sain kaavan piirrettyä ei itse ompeluhommissa mennyt kauaakaan :D


Molemmat housut on tehty Saimi-housun koon 128 kaavalla (Ottobre 1/2009), mutta sen verran on pituuseroa resoreissa, että kuvassa turkoosien housujen resori on käännettynä kaksinkerroin ja ruskeiden on kääntämättä. Ensimmäistä kertaa sain aikaiseksi ja muistin ommella tällaisen pienen merkin vyötärölle niin lapsen on helpompi hahmottaa kummin päin housut menevät jalkaan. Tässä kuvassa turkoosi kangas näkyy paremmin oikean värisenä.

Samassa inventaariossa tuli todettua, että yksi lapsista kaipaisi täydennystä t-paitapinoon. Varastosta löytyi valehtelematta ainakin 10 aika monta erilaista trikoota  joista lapsi sai itse valita ja tähän oranssiin päätyi. Meidän pojat ei pelkää värejä ;) Myös turkoosi resori on lapsen oma valinta.

Tännekin ompelin pienen merkin mutta se livahti resorin väärälle puolelle. Vaikka miten aivojani vaivasin niin en keksinyt mihin väliin se pitäisi tyrkätä että tulee oikeaan kohtaan, avaruudellinen hahmotus ei kuulu vahvuuksiini ;) Mutta ensi kerralla osaan tyrkätä merkin oikeaan väliin kangaspinossa. Sitä paitsi ajaa se asiansa tuolla väärässäkin kohtaa.


keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Uusin leikkikalu

Mies lahjoi ystävänpäiväksi jo vähän etukäteen :)

Boksiin sain näppärästi lajiteltua langat ja muut pienet ompelutilpehöörit, heti näkee mitä missäkin on. Ennen langat olivat vähän siellä ja täällä niin että tarvittaessa ei ikinä mitään löytynyt - josta syystä esim. punaisiakin on 2 rullaa kun on aina pitänyt ostaa uusi kun olemassaolevaa ei ole löytynyt.


Tasoja on 3 ja pohjalle saa vielä isompia tavaroita. Josko kangassaksetkin nyt kestäisivät tallessa jatkossa kun niillä on ihan oma paikkansa?

 Vielä kun kaavoille keksisin jonkun yhtä näppärän ja selkeän säilytyssysteemin niin löytyisivät nekin jatkossa nopeasti..


tiistai 12. helmikuuta 2013

Pahuksen suuritöinen penaali

Syksyllä sain vinkin kankaisesta penaalista. Ei sellaisesta perinteisestä vetoketjullisesta (en vieläkään ole uskaltautunut vetoketjun ompelua kokeilemaan) vaan nyöreillä solmittavasta putkimallisesta. Näin pitkään meni, että sain tarvittavat materiaalit haalittua ja ehdittyä kokeilemaan. Penaalin idea on helppo ja niin oikeastaan toteutuskin, mutta käytännössä toteutus on vaan ihan hemmetin suuritöinen. Tässä näkyy minkä verran langanpäitä on pääteltäväksi..


Valmiina penaali on tämännäköinen. Ekaluokkalainen valitsi sisäkankaaksi ufoja ja ulkopuolelle tähtidenimiä.
Sisäkankaaseen siis tikataan kuminauhat kauttaaltaan 1-3cm välein poikkitikkauksin. Yhtä kuminauhaa kohden tikkauksia tulee n. 20 eli reilut 60 settiä lankoja piti päätellä. Puuh, ehdottomasti projektin aikaavievin vaihe.

Mutta sitten kun kumpparit ovat paikoillaan, voi sinne pujotella kynät ja kumit väleihin. Näistä kuvista hauskasti näkyy miten erinäköinen ilme penaaliin tulee pelkästään kuminauhan väriä vaihtamalla. Ekaluokkalaisella valkoiset kumpparit ja esikoisella mustat. Mustien ompelu oli sikälikin vaikeampaa, ettei millään meinannut nähdä mihin kohtaan olin ompelumerkit raapustanut eli jatkossa suosin mieluummin valkoisia jos vaan taustakankaan väriin sopivat ;)


Kun välineet on saatu paikoilleen, pyöritellään koko komeus pötköksi ja solmitaan nauhoilla paketiksi.

Esikoisen penaaliin ompelin yhteen laitaan brodyyrin koristeeksi.


Ekaluokkalainen keksi penaalille uudenkin käyttötarkoituksen, kuulemma sen voisi kynineen päivineen solmia esiliinaksi niin olisivat kirjoitusvälineet aina näppärästi käsillä! :D