perjantai 31. tammikuuta 2014

Käytännöllisyys ennen ulkonäköä

Tänään syntyi yksi pikaompelus jossa hyvin taas käy ilmi oma ei niin nökönuukaa -luonteeni. Netistä jossain bongasin saumurin alle tulevan taskullisen pussin ja sellainen oli itsekin saatava! Lasten puhki viiltelemän kerniliinan otin materiaaliksi ja siitä saksin summittaisesti palaset. Kanttinauhaa olisi ollut tummanharmaatakin, mutta halusin sen säästää "varsinaisiin" ompeluksiin, joten tästä tuli tällainen keräilyerätapaus:

Tarkasti kun tihrustaa niin kuvasta saattaa erottaa senkin, etten tosiaankaan jaksanut lankoja lähteä vaihtelemaan kantin värin mukaan vaan mustalla vedeltiin koko ympärys. *hups* Käytössä pussi menee siis saumurin alle näin:
Ja toiveena on, että ompelujäte tippuu jatkossa lattian ja oman sylin sijaan tuonne taskuun ;) Ompelupöytä on taas revähtänyt melkoisen sekaiseksi, joten eipä haittaaa vaikkei pussin kanttauksetkaan ihan vimpan päälle sävysävyyn ole ;)


keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Tuubihuiveja

Lankajemmoista löytyi Novitan Puro-lankaa, aivan ihanissa väreissä. Googlettelin aikani ja päädyin kokeilemaan tuubihuivin neulomista. Ohje löytyi  täältä ja oli mukavan helppo tehdä. Ihan ei sentään yhdessä illassa valmistunut, kuten ohjeen otsikossa "lupaillaan". Tähän meni 100g lankaa ja kun sitä oli yhteensä 200g niin pitihän sille toisellekin sataselle jotain keksiä. Siitä syntyi tuubi tällä ohjeella. Tämmöttiset niistä tuli:


 Molemmissa on siis lankana Puro ja puikot nro 8. Oikeanpuoleinen on se jälkimmäinen ja vaikka silmukkamäärä on about sama niin patenttineule on niin paljon paksumpaa, että huivista tuli jonkun verran leveämpi ja lyhyempi, onneksi kuitenkin tarpeeksi pitkä. Vasemmanpuoleisessa pinta näyttää läheltä katsottuna tältä, tykkään tosi paljon:

Sovituskuvaa oli taas harvinaisen vaikea ottaa, tarkoitus oli siis kuvata huivia eikä kameraa ;)

Nyt pitää vielä arpoa pidänkö toisen huivin itse vai raaskinko pistää molemmat kiertoon..

Lisäys kesällä 2015: Huivin ohje (linkki) jo kerran katosi, joten varmuudeksi muistiin vielä tänne.
Luo 30 s. *Neulo 2 o, 1 o kiertäen, 1 n*. Toista *–*, kunnes jäljellä on 2 s. Neulo 2 o. Toista sama myös nurjalla puolella. Neulo huivi noin metrin mittaiseksi ja päättele silmukat. Höyrytä halutessasi. Yhdistä lopuksi päät ja päättele langat.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Traktorimiehen kakku

3-vuotiaalle pikkuherralle oli synttärikakku tilauksessa. Itse ehdottelin autokakkua, mutta traktori sen kuulemma olla piti. Traktorivuokaa en harmillisesti omista enkä jaksanut lähteä autonmuotoisesta kakusta traktoria säätämään, joten mentiin vähän helpommalla ratkaisulla:

Keksinmuruista syntyi metsätie, pätkäistyistä suklaavohveleista tukit ja traktori kaiveltiin metsätöihin lasten lelulaatikosta. Synttärisankarin oli tosin vähän vaikea vielä ymmärtää, että traktori on pelkkä koriste eikä sillä ole tarkoitus ajella ympäri kakkua :D Sisällä samantyyppinen mansikkasörsseli kuin edellisessä Spiderman-kakussakin, maistuu todistetusti lapsillekin. Päällä laktoositonta vispikermaa vihreäksi (ruohoksi) värjättynä.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kolme metriä Korttelia

Viime vuoden puolella paikallinen FB-ompeluryhmä osallistui oman kankaan tilaukseen. Homma toimi niin, että ensin äänestettiin kankaan laatu ja kohderyhmä (lopputulema trikookangas naisille) ja sitten pyydettiin suunnittelijoilta kuosiehdotuksia, joista äänestettiin suosituin ja siitä sitten teetettiin kangas. Voittajaksi selviytyi kuosi nimeltään Kortteli, harmillisesti en muista kuka tämän suunnittelija oli.. Tällaiselta kuosi näyttää:

Itse tilasin kangasta peräti 3 metriä, taka-ajatuksena oli, että osan voisi vaikka värjätä. Ja niin minä teinkin, Nitorin pesukonevärin kanssa heitin reilun puolet kankaasta koneeseen ja tällaista jälkeä syntyi:

Lähtökohtana tunikalle oli sama singoalla-kaava, jolla tein itselleni kesäpaitoja, mutta muokkasin kaavaa niin että tunika on ommeltu pelkästään etu- ja takakappaleista eli erillisiä hihapaloja ei ole, jolloin tuo korttelikuvio pääsee jatkumaan katkeamatta hihoihin asti. Tai oikeastaan kolmeasta kappaleesta ommeltu, sillä tunikan helmaan tuli samasta kankaasta vielä kaksinkertainen kaistale vähän resorityyppisesti:

Ilman tuota kaistaletta tämä olisi jäänyt pelkästään kesäkäyttöön, ts. paitamittaiseksi, mutta kaistaleen kanssa pituutta on juuri sopivasti talvellakin leggingsien kanssa käytettäväksi.

Siitä värjäämättömästä kankaasta syntyi MIW-kaavalla hupullinen versio.

Hupun vuori ja tasku ovat värjättyä. Oikein kun olisin ollut noheva niin olisin taskun passannut kuvion mukaan, mutta tässä tulee taas näkyviin se nyt niin nuukaa ole -luonteeni, eli menee se noinkin :D Hupun kanssa oli melkoista takkuamista. Nyt muistin jättää kääntöaukon vuoriin, mutten silti hiffannut miten se olisi pitänyt kiinnittää, joten lopulta ompelin kuitenkin niin että sauma jäi näkyviin. Tosin eipä se päälle päin näy kun huppu ei ole kokonaan avoin vaan tuo etusauma on ommeltu kiinni myös tuosta kaulan kohdalta.

Kangasta jäi vielä sen verran, että kuopukselle riitti koon 98 T-paitaan.

Senkin jälkeen jäljellä on muutama palanen joista voisi hiuspantoja ommella tai ehkä pienen trikoopiponkin saattaisi saada.. Siksi tammikuun haasteeseen laitan menekiksi vain 2,8m, vaikka mitään varsinaista ompelusta jämäpaloista ei kyllä enää saa.






lauantai 18. tammikuuta 2014

Suutarin lasten kakku

Niinhän sitä sanotaan, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä.. Ja vähän sellainen meininki oli tässä oman lapsen synttärikakussa..

Valmiilla kakkukuvalla ja Spiderman-teemalla siis mentiin.


Kakussa on täytteenä mansikkasörsseliä jossa pakasteesta kaiveltua mansikkasurvosta, 1prk mansikkarahkaa, 1prk Flora Vispiä ja n. 100g maustamatonta tuorejuustoa. Sokeria en tainnut lisätä ollenkaan, mansikoissa ja rahkassa oli sen verran reilusti. Pursotukset on tehty värjätyllä Flora Vispillä. Tarkoitus oli olla sinipunaiset raidat Spidermanin mukaan, mutta en tiedä millä ämpärillä väriainetta olisi vispiin pitänyt lisätä, että sävystä olisi tullut tarpeeksi tumma. Joten tällaisilla hailukoilla mennään. Kaiken lisäksi kun vispi oli jaettu kahtia, en uskonut sen riittävän kunnollisiin pursotuksiin tuohon kakkukuvan reunoille, joten tursottelin vaan tuollaiset kukat/tähdet siihen. Koko komeuden kruunaa vaaniva Spiderman:

Näppärä olisi tämänkin muovaillut ja maalaillut itse, minä tyyydin valmiiseen muoviseen ukkeliin :D Lapsille tuntui kuitenkin kelpaavan tällainen rimanalituskin, joten se lienee pääasia.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Pikkuinen kassi

Tekeillä on muutakin, mutta ne vaativat valmistuakseen vielä kauppareissua ym. niin piti saada jotakin valmistakin aikaiseksi. Eilisiltana valmistui sitten tällainen kassi:

Ohje kassiin on Mekkoni mun -kirjasta, tosin näppärä ompelija olisi tällaisen varmasti osannut tehdä ilman kaavaa ja ohjettakin. Itse en kuitenkaan ole niin näppärä ja yksityiskohtaisista ohjeista huolimatta onnistuin ensimmäisellä yrittämällä kiinnittämään hihnat väärin eli purkamiseksi meni. Mutta valmistui kuitenkin lopulta. Itselleni uutta kassissa oli tuon yläreunassa olevan poimutetun röyhelön tekeminen. Ihan se ei ole täysin tasaisesti rypyllään, mutta välttää kuitenkin. Toinen melko uusi juttu oli kassin vuorittaminen. Viime vuonna ompelin sen pienen pussukan, jossa oli vuori, mutta siinä oli vetoketjun kanssa säätämistä ja kaikkea muutakin, joten ei jäänyt taito hyppysiin siitä kerrasta. Mutta tällä kertaa vuorittaminen vaikutti selkeämmältä ja mielestäni ihan siisti siitä tuli:

Vuori on entinen lakana ja päällikangas joko verho tai pöytäliina eli kierrätyskassi kokonaisuutena ;) Kooltaan tämä on n. 30x30cm, plusmiinus vähän heittoa. Sisätaskua kaipailisin ehkä silti, eli jos näitä lisää tulee ommeltua niin sen verran muokkailen ohjetta. Tällaisenaan kankaan menekki oli n. 30 senttiä.


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Bolero tai hihatin tai hihat tai mikälie

Toinen esikoisen valitsema kangas oli Mjukatygeriltä jo useampi kuukausi sitten tilattu raitatrikoo. Kangas oli sen verran hutiostos, että kuvittelin tilanneeni velouria housukankaaksi eikähän trikoo tietenkään housuihin taipunut. Vaan nyt siitä syntyi alaosan sijaan yläosa:

Kaavaa tähän ei ollut, vaan lapsi selaili Joka Tyypin Kaavakirja 1:stä ja ilmoitti haluavansa samanlaisen boleron kuin siellä. Kirjassa oli onneksi rautalankaohjeet miten raglanpaidan kaava muokataan tähän sopivaksi, joten koon 128 Little Lamb -kaava pääsi lähtökohdaksi ja sen avulla muokkailtiin. Itse olen mieltänyt boleron vähän enemmän takkimalliseksi ts. edestä jollakin tapaa napitettavaksi tmv. ja tämä tällainen avonainen on ennemmin hihatin. Joku tuttu kutsui tällaista vaatekappaletta nimellä hihat eli kukin valitkoon mieleisensä nimen vaatteelle :) Selkäosassa raidat menevät vaakasuoraan:

Ja hihoissa sitten raidat menevät veikeästi vinoon. Vaate on siis leikattu yhtenä kappaleena taitteelta. Hihat ovat n. 3/4-mittaiset. Hihatin on kantattu samasta kankaasta tehdyllä trikookantilla. Pariin otteeseen piti säätää kun pituus ei meinannut tulla sopivaksi sitten millään, mutta lopputulos on kelpaava - myös lapselle ja sehän on pääasia ;)


lauantai 11. tammikuuta 2014

Joulupalloja

Punaista sukkalankaa jäi vähän yli, joten selailin Novitan Joululehteä sopivan ohjeen toivossa. Silmään osuivat joulupallot, joten sellaista kokeilemaan. Valkoista lankaa minulla ei ollut, joten kuvioraita on valkoisen sijaan harmaalla.


 Oikeanpuoleinen pallo on neulottu sukista jääneellä 7 Veljestä -langalla, vasemmanpuoleinen on jotain muuta hivenen ohueampaa. Puikot molemmissa samat nro 3 eli yllättävän iso kokoero tulee pelkästä langan paksuudesta. Oikeanpuoleinen (alla 10-vuotiaan kädessä) on melkein liian iso jo.
Pallot on täyetty vanulla ja kuusen oksaan ovat ehkä aavistuksen liian painavia, tai ainakin pitää etsiä tukeva oksa jolle pallon ripustaa. Parhaiten ehkä toimivat joulukoristeina jossakin muualla kuin kuusessa. Kivan nopeita ja helppoja ovat neuloa, joten uskoisin että näitä ennen ensi joulua syntyy vielä lisääkin :)


perjantai 10. tammikuuta 2014

Äidille ja tyttärelle

Esikoinen pääsi tammikuun haasteen hengessä kangaslaatikoita penkomaan, josko löytyisi jotakin hänelle kelpaavaa. Kaksi kangasta sieltä valikoitui ja heti oli selvät sävelet, mitä hän niistä haluaa. Ensimmäinen toive oli helppo toteuttaa ja heti seuraavana päivänä syntyi tunika/ mekko.

Kaavana on sama slimfit-t-paidan kaava jolla syntyi kitarapaita pari kuukautta sitten, pituutta vain on lisätty reilusti. Kesämekoksi tämä on silti ehkä hivenen lyhyt, mutta leggingsien kanssa tunikana menee mainiosti tai voisin kuvitella, että myös kesällä uikkareiden päälle rantamekkona vetäistynä toimisi hyvin.

Kuvien ottamisen jälkeen lapsi keksi haluta vielä samasta kankaasta vyön, joten leikkasin pitkän suikaleen kangasta joka kietaistiin vyötärölle ihan sellaisenaan ilman huolitteluja. Kangas on Nanson palatrikoita ja alunperin ostin sen itselleni. Kun näin lapsen tunikan valmiina, oli ihan pakko päästä testaamaan vieläkö kangasta riittäisi omaankin mekkoon, sillä värit ovat niiiin herkut! Asettelemalla sain juuri ja juuri leikeltyä kappaleet hihatonta mekkoa varten:

Kaavana tuttu Onion 2035 ja tämäkin mekko on ommeltu samalla idealla kuin viime viikon villatunika eli kainaloiden alta hivenen kaventaen, mutta muuten ilman kaavamuutoksia. Kaula-aukko ja hihansuut on huoliteltu resorilla. Tästä tuli ehdottomasti ensi kesän lempparimekko! Hivenen pohdin, onko tämä liian kesäinen tähän vuodenaikaan käytettäväksi, mutta saas nähdä josko joku päivä tämä sittenkin kulkeutuu töihin pitkähihaisen päälle vedettynä?





tiistai 7. tammikuuta 2014

Minun ensimmäinen Make it work!

Make it work! on jonkunlainen käsite ompelupiireissä. Sanonnan isä on ihana Tim Gunn, mutta Suomessa MIW lienee nykyään jo tunnetumpi Linnelin tekemänä ja myymänä kaavana. Samalla kaavalla saa pienin muokkauksin tehtyä niin lyhyt- kuin pitkähihaisen paidan kuin tunikankin tai vaikka hupparin. Itselläni kaava on odottanut jo parisen kuukautta että uskaltaisin sen korkata ja kangaskin on varmaan kuukauden verran ollut sitä varten jemmassa. Nyt tammikuun haaste antoi kimmokkeen vihdoin käydä kokeilemaan if I can make it work ;) Tässä ensimmäinen yritelmä:

Hämmästyksekseni kaavan S-koko oli lähimpänä omia mittoja, joten sillä mentiin. Pituutta lisäsin helmaan reilusti ja rinnanalusleikkauksen otin M-koon mukaan sekä vyötäröä levensin vähän, mutta muuten mentiin ihan alkuperäisellä kaavalla. Heh, eli tulihan siihen aika paljon muokkauksia :D Tässä näkyy (ehkä) se etukappaleen poikkileikkaus ja samoin pääntie paremmin. Kaavassa varoiteltiin, että pääntie on aika reilu, mutta ei ainakaan tässä tekeleessä miusta ole yhtään liian iso.

Kangas on Sari Ahokaisen Lillestoffille suunnittelemaa, kuosin nimeä en nyt muista. Jotenkin talvinen tämä on, joten siksi ehdottomasti pitkähihaisena tein. Ja totesin olevani orankien tmv. sukua, sillä hihoissa ei riittänyt edes M-koon pituus vaan niihin piti lisätä senttejä ihan reilusti! Pääntielle olisin halunnut punaisen kanttauksen, mutta punainen resori oli väärää sävyä, joten turkoosilla mentiin. Olin ajatellut laittaa tuohon etukappaleen poikkisaumaan framilonia, mutta niin hyvin tämä istuu, ettei sillekään ollut tarvetta.

 Kankaan menekki mukavasti 1,4m eli kuukausihaasteenkin kannalta hyvä ;) Ja sen verran kivasti tämä istuu yläosastaan, että varmasti käytän kaavaa jatkossakin ja myös paitojen ompeluun.


maanantai 6. tammikuuta 2014

Tammikuun haaste

Facebookin ompeluryhmässä on taas tammikuussa vastaava haaste kuin heinäkuussakin eli kangaspinoja koitetaan saada vähennettyä. Silloin haasteen nimi oli hävitä ja hukkaa, nyt se on nimeltään ompele ja laske. Heinäkuun haaste päättyi plussalle, mutta nyt on vakaana aikeena kestää miinuksella ja ainakin toistaiseksi homma on alkanut hyvin. Tänään syntyi tämmöttiset:

Nämä olivat kaikki jämäpaloista. Olen niistä aiemmin ommellut pitkähihaisia meidän dinofanille ja jättänyt palat jemmaan että teen keväällä niistä sitten hänelle t-paitoja. Nyt kuitenkin haasteen myötä (ja kun totesin että lapsen t-paitavarasto on aika vähissä) totesin, että miksi odottaa kevättä kun kangaspinoja voi pienentää myös heti. Näihin upposi kaikkineen n. 1,55m kangasta eli ei ihan vähän kuitenkaan ;)

Saldo on nyt (päivitän tätä viestiä sitä mukaa kun muutoksia tapahtuu):

MIINUSTA:
1.1. t-paita ja pipoja 0,9m
1.1. joululahjapusseja 4,2m
2.1. tunika itselleni 1,1m
3.1. pipoja ja kangaskoira 0,5m
6.1. t-paidat 1,55m
7.1. mekko 1,4m
8.1. tunika lapselle 0,5m
10.1. mekko itselle ja paita lapselle yht. 1,3m
12.1. hihatin, pipo ja kangaskoira 0,6m
14.1. kassi 0,3m
19.1. t-paitoja, housuja, pipo 2m
26.1. 2 tunikaa, t-paita lapselle 2,8m
27.1. kasseja 0,6m
28.1. putkihuiveja/-kaulureita 0,2m
YHT. -17,95m

PLUSSAA:
4.1. fleeceä 0,7m
YHT. + 0,7m

KOKONAISSALDO:  -17,25m

Lisäys 10.1.
Tänään keksin, että jatkan listausta haasteen loputtuakin joka kuukaudelta, vuoden lopussa näkee sitten karun kokonaissaldon ;) Ja lisään listaukseen myös langat, joiden menekki toistaiseksi on ollut kovin pientä vielä.
 Tammikuun lankamenekki
150g sukat ja joulupalloja
100g huivi
100g huivi
100g lapasia
60g pipo
Plussaa 100g
Yhteissaldo: -410g

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Ristiäiskakkuja

Tämä vuosi onkin alkanut vauhdikkaasti: ensimmäiselle viikolle ehti valmistua sekä ompeluksia että neuletöitä ja nyt vielä vuoden ensimmäiset kakutkin! Nämä kakut menivät pienen pojan ristiäisiin ja koristelut olivat sen mukaiset:

En tiedä mikä meni pieleen, mutta melkein kaikki meinasi mennä pieleen. Tässä kakussa kakkupohja tuli jostain syystä äärettömän mureneva ja sitä oli melkoisen hankala saada leikattua. Onnistuin kuitenkin ja täytteeksi tuli aprikoosihilloa, säilykemangon palasia sekä sitruunanmakuinen kermavaahto. Itse tykkään tästä makuyhdistelmästä tosi paljon, sillä se onnistuu aina maistumaan suht raikkaalta. Koristeet ovat sokerimassaa, tässä lähikuva vauvelista:

Toisessa kakussa on suklaakakkupohja ja täytteenä aprikoosihilloa sekä suklaamousse syntisen suklaakakun ohjeella. Lisäsin siihen liivatetta ja onneksi lisäsin, sillä kakun väliiin mennessä täyte oli paksuudeltaan lähinnä kaakaota. Pienoista paniikkia pukkasi siinä vaiheessa jaksaako liivate vetää täytteen yön aikana tarpeeksi kiinteäksi. Onneksi huoli oli turha ja kakku kuoriutui yön hyydyttelyn jälkeen vuoastaan ihan kiinteänä ja kokonaisena.

Kakuissa on päällä laktoositonta kermaa ja kuvittelin että kyllähän litra nyt kahteen kakkuun riittää. Vaan ei muuten riittänyt! Tähän isompaan kakkuun sain pursotukset tehtyä (kun jätin nuo päällisen kiekurat aika ohuiksi) mutta pienempi sitruunainen kakku jäi pursotusten osalta vajaaksi. Onneksi noita sokerikukkasia riitti niin tyrkin niitä sitten sinne kohtaan minne kermaa ei riittänyt. Tässä suklaakakussa oli koristeena hopea-valkoisia nonparelleja pursotusten päällä sekä sokerimassasta muotoiltu nalle ja sinisellä koristegeelillä kirjoitettuna ristiäissankarin nimi. Molemmat kakut saivat kehuja sekä maun että ulkonäön puolesta eli vaikka säätöä olikin niin loppu hyvin kuitenkin!



lauantai 4. tammikuuta 2014

Vuoden ensimmäinen sukkapari ja reppujen tuunausta

Tänään valmistui vuoden ensimmäinen sukkapari.

Lanka oli Salaisen Jouluystävän paketista tullut punainen 7 Veljestä ja puikot 3,5. Ohje löytyi Novitan sukkalehdestä, malli oli nimeltään keskikuviosukat. Nimensä mukaisesti keskelle sukkaa muodostuu "raita" ihan kärjestä varrensuuhun asti:

Mallineule oli älyttömän yksinkertainen, käytännössä kahta kerrosta toistettiin läpi sukan. Ranskalainen kantapää oli uusi tuttavuus, tykkään kyllä sen ulkonäöstä kovastikin.

Sukkien lisäksi leikittiin heijastinkankailla. Esikoinen sai eilen uuden repun ja sattumalta toinen tilaamistani heijastinkankaista oli justiin samaa sinistä kuin repun tehosteväri! Joten eikun tuunaamaan:

(Salamalla otetussa kuvassa kangas näyttää eriväriseltä kuin oikeasti siis on.) Tassunjäljen lisäksi toiselle puolelle taskuun läntättiin iso tähti. Mies pelkäsi, että reppukangas ei kestä silitysrautaa, joten toisen lapsen reppuun ei laitettu silitettävää kangasta vaan lähikaupasta ostettua itseliimautuvaa. Mutta ainakin esikoisen reppu siis silittämisenkin kesti. Toisesta repusta otetusta kuvasta (alla) käy hyvin ilmi, miksi heijastimia tarvitaan:





torstai 2. tammikuuta 2014

Lisää villoja

Nyt kun villojen leikkelemisen rimakauhu oli ylitetty, niin uskalsin hyökätä omaa tunikaani varten ostetun kankaan kimppuun. Sopivaa kaavaa ei ollut (tai varmaan olisi ollut, mutten jaksanut lähteä etsimään), joten ensimmäinen ajatus oli yhdistää hihattoman topin kaava yläosaksi ja Onion 2035 -kaava helmaksi. Mutta kun niitä päällekkäin asettelin, niin topin ja Onionin yläosan ero oli loppujen lopuksi melkoisen pieni eli hylkäsin yhdistelyidean ja käytin Onionin kaavaa melkein sellaisenaan. Ihan sellaisenaan en tietenkään osannut sitä käyttää (miksihän minulla on joku pakonomainen tarve aina jotain kohtaa kaavasta muutella?!) vaan lisäsin yläkappaleeseen jokusen sentin korkeutta ja kaula-aukkoa suurensin takakappaleesta. Tämmöttinen on lopputulos:

Kangas on samoja yksivärisiä villoja, joista syntyi eilinen pipo. Pääntien ja kädenteiden kanttauksia mietin kovasti jo etukäteen ja loppupeleissä kanttasin ne hopeisella joustokantilla. Kantti oli hankittu ainakin 5 vuotta sitten villavaippahousuja varten, mutta ne jäivät ikuisesti ompelematta. Onneksi kantille löytyi nyt muuta käyttöä :) Kädenteitä piti pikkuisen kainaloiden alta kaventaa alkuperäiseen kaavaan verrattuna, mutta parin sentin kavennuksella niistä tuli justiin passelit!

Tunika on oikeastaan mekkomittainen eli menee sukkisten kanssakin, mutta pääosin tarkoitus on käyttää sitä töissä leggingsien kanssa. Rinnuksiin läiskäisin silitysarkeista kantteihin mätsäävän hopeatähden, vaikka mies kovasti varoittelikin, että se on villakankaaseen liian kiiltävä. Ei muuten ole! Tähtiteema jatkuu tunikan selkäpuolellakin:

Siellä vyötäröllä menee nimittäin tällainen tähtikoristenauha:







keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Villapipoja

Uusi vuosi mutta (melkein) vanhat kujeet, ainakin ompelusten jatkumisen osalta. Materiaalin osalta jotain uuttakin, sillä tänään valmistuivat ensimmäiset yritelmät villaneuloksesta/-kankaasta/ mitäonkaan.

Molemmissa pipoissa on vuorina fleece. Tähtikuvioinen merinoneulos on Myllymuksuilta ja yksivärisen pipon villakankaan (vähän paksumpaa) ostin kaveriltani, sen alkuperästä ei ole tarkempaa tietoa. Omalle saumurille vuorifleece + tuo villakangas kaksinkertaisina oli ihan maksimipaksuus, yhtään enempää ei jaksa kone ruksuttaa, merino onneksi on vähän ohkaisempaa. Yksiväriseen pipoon silittelin Ruotsista "Iloiselta sammakolta" tilatuista silitysarkeista tähden. Kuva on otettu salaman kanssa, joten tähti näkyy väärän värisenä, se kun sattuu olemaan heijastinkangasta ;) Oikeasti väri on tällainen tummempi:

Kaavana oli vanha tuttu ruttupipon kaava, jolla on trikoopipoja tullut ommeltua ja kymmenittäin. Mutta näin villaisiin tämä oli ihan ensimmäinen kokeilu. Molempia villoja vielä jäikin, joten saas nähdä mitä niistä syntyy nyt kun ekakerran rimakauhu on ylitetty. Merinopiposta tuli muuten kertaheitolla lemppari, tämännäköisenä mie lähikuukaudet tulen hiipparoimaan :D