maanantai 28. heinäkuuta 2014

Silityskuvia

Pitkästä aikaa sain taas aikaiseksi säätää silityskalvojen kanssa. Niin upeita tekeleitä olen muiden tekeminä nähnyt, että pakko oli itsekin koittaa vähän monimutkaisempaa. Itselläni kalvoja ei ole kuin muutamaa väriä, joten siksi hain kuvia mustavalko/ääriviivapiirroksina. Vinkkejä googlaamiseen:

hakusanoiksi silhouette/ drawing/ colouring picture
hakuehdoista clip art
hakutyökalut -> tyyppi -> viivapiirrokset
hakutyökalujen kautta pystyy myös rajaamaan kuvien kokoa, esim. itse tällä kertaa etsin vähän isompia kuvia.
Pinterestissä voi etsiä termeillä stencil ja svg (itse en tosin Pinterestissä ole).

Esikoiselle pikasurautin topin ja lapsi itse googletteli ja leikkasi silitysarkeista siihen lentävän kolibrin.

Toppiin ei ollut edes mitään kaavoja vaan lapsen pari viikkoa sitten henkkamaukasta ostaman topin avulla saksin kappaleet ja pistin saumuroiden. Tuli just hyvä!


Kolibri oli vielä aika helppo tapaus, mutta kuopukselle halusin My Little Ponyn. Lapsi itse valitsi pari päivää sitten kankaan ja ilmoitti haluavansa siitä pipon. Yksiväristä pipoa piristämään silitettiin sitten pinkki poni.

Tässä oli leikkaamisessa ja astetta enemmän haastetta, semminkin kun esim. silmä on tuolla keskellä eli saksilla ei edes pääse sitä leikkaamaan eli veitsellä piti kaiverrella. Jos näitä enemmän intoudun tekemään, niin ehdottomasti hankintalistalle on laitettava kunnollinen terävä askarteluveitsi!





sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Koko kesän neuleprojekti

Loppukeväästä etsin sopivaa ohjetta ohuelle pellavalangalle. Ulla-neuleesta päädyin sitten tähän Lehvä-huiviin. Vielä kun lanka oli sopivasti vihreää, niin mikäs sen sopivampaa lehtikuvioihin ;) Roudasin ohjeet, puikot ja langan mukaan Espanjaan kesäkuun alussa, mutten saanut aikaiseksi neulomista aloittaa. Kotona sitten juhannuksen alla sain vihdoin silmukat puikoille ja lähdin pistelemään. Silmukkamerkkejä oli jokaisessa kuvion vaihtumiskohdassa, mutta siitä huolimatta koko ajan oli häikkää silmukkamäärissä: joko silmukoita oli kateissa tai sitten niitä ilmaantui jostakin liikaa eikä kuvioiden vaihtumiskohta täsmännyt. Kaksi tai kolme kertaa aloitin uudestaan alusta, mutta aina lopputulos oli sama ja lopulta mieskin jo hermostui jatkuvaan kiroiluuni.Tarpeeksi manailtuani päädyin valitsemaan ohjeesta ainoastaan verkkopitsin ja pajunlehti-kuvion ja lähdin vielä yhteen yritykseen niiden kanssa ja sain kuin sainkin silmukkamäärät täsmäämään myös kuvion edistyessä!

Nyt ainut hankaluus oli enää langan ohuus ja liukkaus, silmukat tuppasivat karkailemaan puikoilta vähän väliä. Tätä ehkäistäkseni kokeilin ensimmäistä kertaa siirtää silmukat pyöröpuikolle, mutta käyttää niitä tasoneuleen tekemiseen. Talvella näin työkaverin tuota tekniikkaa käyttävän ja kyllähän se helpotti varsinkin neuletaukojen aikana kun voi liu'uttaa koko silmukkamäärän puikon keskelle vaijerin varaan ja vaikka pistää puikot solmuun jos niikseen tulisi :D Kyllä muutama yksittäinen tipahdus tuli vielä tämän jälkeenkin, mutta koko silmukkarivin tippumisilta vältyttiin sen jälkeen. Ohut lanka vaikutti myös siihen, että työ edistyi hitaasti. Tai toisaalta lanka tuntui jatkuvan ikuisuuksiin. Pajunlehti-mallikerta on 12 kerrosta ja valehtelematta ainakin 5 ellei 6-7 kertaa kuvittelin, että saan enää yhden mallikerran ja sitten pääsen huivia päättelemään, mutta aina lankaa vaan riitti ja riitti. Siinä vaiheessa kun jäljellä oli ihan pieni kerännyttyrä ja mietin, että taitaa riittää enää kuuteen kerrokseen eli puolikkaaseen mallikertaan, sain yhä neulottua puolitoista mallikertaa! Mutta lopulta lanka vihdoin loppui ja nyt huivi on valmis!

Koitin kuvata huivia vaikka mistä kulmasta ja millaisen alustan/ taustan kanssa, että pajunlehtikuvio erottuisi, mutta tässä taitaa olla paras yritys:

Lehdet siis "roikkuvat" kuviossa vuorotellen oikealle ja vasemmalle. Sovituskuviin tälläsin nähtävästi huivin väärin päin, sillä tässä kuvassa lehdet eivät roiku vaan kurottelevat ylös päin.


Tällainen kevyt kesähuivihan tämä on reikineen päivineen, pituuttaa on sen verran, että voi käyttää vaikka hartiahuivina hellepäivänä.

Silmukoita huivissa oli 79, pyöröpuikko kokoa 2,5. Pienempikin olisi saanut olla, mutta itse en pienempiä omista. Silmukat menevät kuvioiden mukaan 10+17+25+17+10 eli reunoissa ohuet raidat verkkopitsiä ja keskellä leveämpi. Tuo verkkopitsi on pelkästäänkin ihan kivannäköinen, joten jos tuota ohutta lankaa vielä jäljellä on (muistelisin että lilaa on vielä jossakin) niin voisin pistellä kapean verkkopitsihuivin siitä. Todennäköisesti kuitenkin vasta ensi vuonna tai myöhemmin, nyt on vähäksi aikaa ohuiden lankojen ja hitaan edistymisen suhteen kiintiö täynnä ;)



lauantai 26. heinäkuuta 2014

Keltaisen kimppuun Kloritella

Eilen oli taas veivi-ilta. Tällä kertaa ylläripaketti tuli Neenuskalta. Kusti polki sen verran hitaasti, että paketti ehti perille vasta perjantain postissa. Kyllä oli taas melkoisen facepalm-olo kun kuoren avasin: jälleen keltaista! Tällä kertaa osallistujat saivat kaikki 60cm palasen yksiväristä trikoota ja olisiko ollut n. 30cm raidallista resoria. Sekä trikoiden että resoreiden värit vaihtelivat, niin että hyvällä tuurilla olisi voinut saada vaikkapa mustaa trikoota ja mustaharmaata resoria. Mutta minua vaivaa veivien suhteen joku keltaisen kosto, eli trikoo oli keltaista. Eikä mitään hailean keltaista vaan todella voimakas keltainen! Resori oli sentään kiva valko-harmaa, mutta eipä kivalla resorillakaan kamalan väristä kangasta pelasta vaikka mitä tekisi. Puoli päivää taas pähkäilin mitä kummaa keksin: koitin kaivella kaavapinoa, josko joku sieltä puhuttelisi ja koitin etsiä kangaslaatikoista sopivia kavereita keltaiselle. Mutta kun ei niin ei. Lopulta ainoa mitä keksin, oli kokeilla kankaan käsittelyä Kloritella. Täällä on helppo tutoriaali, jolla pääsee hommassa alkuun. Itse en (tietenkään) jaksanut mitään mallia ruveta leikkelemään vaan ajattelin, että roiskin nestettä kankaan toiseen päätyyn ja katsotaan mitä tulee - ei se huonommaksikaan voi mennä ;) Eikä meillä tietty kunnollista suihkepulloakaan ollut vaan ainoastaan sellainen, jossa suutin oli rikki eli se todellakin roiski sitä liuosta eikä sumuttanut tasaisesti. Tällaista syntyi:

Ja sen verran kiva tuli, että käsittelin koko kankaan. Tummemmat läiskät ovat siis alkuperäisen väriset ja vaaleat sain aikaan roiskimisellani. Näin käsiteltynä kangas oli heti paljon kivempi ja päätin kokeilla siitä samantyyppistä mekkoa jonka pari viikkoa sitten tein jalkapallokankaasta. Tokikaan 60 sentin palanen ei mekkoon riittäisi, joten otin kaveriksi turkoosia trikoota. Jostain syystä olen tykästynyt turkoosiin ylipäänsä ja se toimii myös keltaisen kanssa mainiosti! Ja eikun ysiltä saksimaan ja saumuroimaan. Ensin ompelin yläosan ja kiinnitin siihen resorin helmaan. Sitten saksin jäljelläolevan keltaisen keskeltä kahtia ja ompelin renkaaksi ja kävin mallailemaan paljonko sitä tarvitsisi rypyttää resorin alle. Tässä vaiheessa totesin, että enpä taida koko turkoosia tarvitakaan, vaan teenkin pelkästään yksinkertaisen helman mekkoon ja sillä mentiin:

Yksinkertainen helmakappale oli mielestäni vähän tylsä, joten kaivelin vielä silityskalvoa esille ja pistin helmaan koristeeksi lentelemään perhosen.

Helma on huoliteltu taas rullapäärmeellä. Olen kyllä aika ylpeä itsestäni, sillä koko mekon tekemiseen meni 1t 20 minuuttia ja siihen siis sisältyi myös saumurin lankojen vaihto ja asetusten säätäminen rullapäärmettä varten! Vielä pari viikkoa sitten en olisi uskaltanut koko rullapäärmettä kokeilla ja nyt tein se tuosta vaan kaiken kiireen keskellä! Pituudeltaan mekko on vähän siinä ja siinä, mutta mies kyllä vakuutteli, ettei ole liian vesirajalla. Eli kyllä tätä ainakin kotona ja rantsussa kehtaa käyttää ;)

Kohtuullisen hyvä saavutus kyllä, että 60 sentin palasesta sai kokonaisen pikkumekon. Siitä nämä veivit ovat kyllä kivoja, että joutuu yleensä poistumaan mukavuusalueeltaan ja oikeasti pohtimaan ja pähkäilemään, mitä käyttökelpoista materiaaleista on tehtävissä. Ja nyt kun ekakerta Kloritenkin suhteen on koettu, niin luulen, että jatkossa uskallan sitäkin kokeilla vaikka mallikuvankin kanssa eikä vain epämääräisinä läiskinä ;)

P.S. Arvontaan ehtii vielä osallistua täällä.




keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Sukkia ommellen

Netissä bongasin linkin ommeltavien sukkien kaavaan. Ei maksanut montaa euroa, joten pistin tilaten. Koot menevät parin numeron välein, ja ohjeen mukaan "välikokojen" (siis jos ei ole varma esim. ottaako 38-39 vai 40-41) kannattaa valita pienempi koko. Onneksi en lähtenyt suorilta omia sukkia yrittämään, vaan kokeilin ommella kuopuksella ensin, sillä ei kyllä pitänyt paikkaansa, ihan liian pienet tuli vaikka valitsin koon 24-25 jalkaan koon 24-26 kaavan! Vasta tässä vaiheessa (ensimmäinen pari siis jo valmis ja liian pieneksi todettu) tajusin mallailla lapsen jalkaa kaavan päälle ja huomasin, että useampi sentti puuttui pituutta. Leveys oli kyllä ok, joten seuraavankin parin tein samalla kaavalla, mutta lisäsin tosiaan pituutta reilusti ja siitä tulikin sitten sopiva.


Tämän jälkeen uskaltauduin kokeilemaan sukkaparia itsellenikin. Lapsen toive oli ollut tähtisukat, mutta itse halusin hyödyntää tilkkulaatikkoa mahdollisimman hyvin, eli sukantekoon lähdettiin tällaisella valikoimalla:

Aikuisten sukkiin jämäpalojen täytyy olla suht reiluja (ellei sitten jaksa näperrellä esim. vartta useammasta palasesta), mutta toki kantalapun saa pienestäkin kangaspalasta ja pienet tilkut riittävät hyvin lasten sukkiin, varsinkin jos tekee nekin tällaisella monen kankaan menetelmällä ;) Ompelemista on tietysti tilkkuversiossa pikkuisen enemmän, mutta aika nopeasti homma saumurin kanssa silti hoituu. Lopputulos tästä yhdistelmästä näyttää tältä:


Nämä jämät olivat kaikki trikoita ja jalassa sukat tuntuvat ihanan pehmeiltä! Talvea ajatellen voisi hyvin kokeilla ommella sukkia myös velourista, tulisi varmaan aika ihanan lämpimät. Tästä kaavasta tulee kyllä ehdottomasti vakiokamaa, vihdoinkin saan jämäkankaita kunnolla hyötykäyttöön! Kangasmenekin suhteen sukista ei paljon ole tilastollista iloa: omiin sukkiin kangasta kului laskennallisesti reilut 13 cm ja lapsen sukkapari syntyi alle 10 sentistä.



tiistai 22. heinäkuuta 2014

3-vuotisarvontaa!

Tänään tuli täyteen 3 vuotta blogin kirjoittamista! Hämmästyttävän hyvin olen käsitöitä saanut aikaiseksi töihinpaluun jälkeenkin, 60-70 välimaastossa vuotuiset postausmäärät pyörivät. Alkuaikojen neule- ja kakkupainotteisuudesta ollaan siirrytty yhä enemmän kohti ompelublogia. Toki kakkujakin edelleen säännöllisin väliajoin syntyy ja ehkä niidenkin suhteen jotakin kehitystä on tapahtunut. Synttäreiden kunniaksi ajattelin pistää pystyyn arvonnan, osallistumisaikaa on heinäkuun loppuun asti.

 Osallistumaan pääsee näin:
* Yhden arvan saat kun jätät kommentin tähän postaukseen. Mainitsethan kommentissasi, monellako arvalla osallistut.
* Kaksi arpaa saat kommentoimalla ja olemalla tämän blogin jäsen. Liittyä voi tuosta oikean laidan Lukijat-kohdasta ;)
* Peräti kolmella arvalla pääset osallistumaan, jos edellämainittujen lisäksi jaat tämän blogipostauksen omassa blogissasi/ FB:ssä.

Ja mitä voi voittaa? Voittaja saa valita joko tuossa kuvassa näkyvän essun (lasten koko) tai mieluisensa parin sukkia/ säärystimiä blogin valikoimasta (poislukien uusin Stricken-malli). Jos osallistumisajan lopussa blogissa on jäseniä 25 tai enemmän, arvotaan sekä essu että sukka/säärystinpari. Lycka till ja onnea arvontaan!

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Rakkaudesta lajiin

Minä en erityisemmin jaksa innostua urheilusta, en edes penkkiurheilusta. Lätkä on EVVK, formuloita ei jaksa katsoa, yleisurheilu, pesis, jääpallo plaah. Paikallisen korisseuran edesottamuksia seuraan jonkun verran, mutta on oikeastaan vain yksi laji jota jaksan katsoa enemmänkin. En väitä mikään asiantuntija tai intohimoinen senkään suhteen olevani, mutta omalla (olemattoman kiinnostuksen) mittapuullani tuo on täysin ylitse muiden, kuningas muiden joukossa. Niinpä kun näin tämän kankaan, oli sitä pakko saada:



Tämä on Sari Ahokaisen suunnittelema Love Football/ Football Feeling ja värimaailma on syntynyt MM-kisojen isäntämaan kunniaksi. Vähän arvelutti nuo värit jos Brasilia menisi kisat voittamaan, sillä mitenkään erityisesti en juuri Brasiliaa fanita. Nyt Brasilia kuitenkin jäi ilman mitaleita, joten kangasta voi hyvin käyttää ihan vaan yleisenä rakkaudenosoituksena jalkapallolle ja muistona siitä, että kisat olivat tällä kertaa Brasiliassa. :)

Kangasta tuli Sarin omaan kauppaan vain pieni erä ja sen missasin kun oltiin reissussa kesäkuun alkupuoli. Onneksi Sari vinkkasi, että Saksasta kangasta on helppo tilata, joten napsuttelin sieltä 1,5 metriä tulemaan. Sitten piti vielä jokunen viikko ensin arpoa mitä siitä haluaisi ja sitten kerätä rohkeutta. Visioni oli taas sellainen, ettei siihen ollut valmista kaavaa, joten piti soveltaa ja soveltaessa aina vähän hirvittää, meneekö koko homma pipariksi. Vaan lopulta uskaltauduin kankaan pariin saksien kanssa ja eilen vähän ennen pronssiottelua sain luomuksen valmiiksi:

Tässä on kaavana sama toppikaava, jolla vissiin kaikki viime aikoina blogatut topit olen ommellut. Kun hyvän löytää niin miksipä sitä vaihtamaan? (Pätee muuhunkin kuin kaavoihin ;) ). Alaosaan ei ollut varsinaista kaavaa, mutta Ottobren 1/2012 yhdestä hameesta katsoin vähän helmakappaleiden mittoihin osviittaa ja apuja ompelujärjestykseen. Täysin 100% mätsiä ei resoriin löytynyt, mutta ihan ok tuo vihreä, jonka Tyyne-Esteristä löysin. Helmojen huolitteluun kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä rullapäärmettä. Vähänkö hirvitti ruuvailla saumurista neulaa irti ja säätää vähän jokaista namiskaa, mutta onnistuin - ja huolittelun jälkeen onnistuin vielä saamaan säädöt takaisinkin :D

Sitten kun oikein säädin ja täsmäsin, niin sain kuin sainkin kankaasta riittämään vielä jalkapalloasuun koossa 98.

Nämä ovat vanhoja tuttuja kaavoja, housut tehty taas Saimi-kaavalla (lahkeen ja resoreiden pituutta vaihtelemalla niitä voi varioida melkein loputtomiin) ja paita vuoden 2011 Ottobresta piirtämälläni teepparin kaavalla. T-paitaan kokeilin ensimmäistä kertaa huolitella hihansuut resorilla, tuli ihan ok.

Testiin molemmat asut pääsivät heti tänään, pitäähän nyt finaalipäivänä tunnustaa lajia ;) Kummallakaan pallistilla ei tosin ollut ihan parhaat jalkineet potkutreenejä varten..










lauantai 12. heinäkuuta 2014

Aplikoinnin alkeita

Olen jo pidempään ajatellut opetella edes jonkunlaisia aplikointeja, mutta nyt aloitus lähti vähän puolivahingossa ja melkein pakon edessä. Eilen nimittäin taas veivattiin. Ja tällä kertaa veivikangas oli ihan kamala, siis mah-do-ton! Itse kuosi oli vielä suht ok (sellainen leopardityyppinen), mutta väri: rumankeltainen. Teki mieli hakata päätä seinään ja vielä enemmän kun kuulin että osa veivaajista oli saanut saman kuosin pinkkinä tai turkoosina. Niiiin paljon paremmat värit. Semminkin kun tässä veivissä oli lisäohjeena "tee jotain ensisijaisesti itsellesi". No can do. Vaikka miten pähkin ja kangasta pyörittelin niin en kertakaikkiaan keksinyt mitään tapaa, että olisin voinut sitä kuvitella käyttäväni :( Pinkkiä jees ja turkoosia joo, mutta keltaista - no way. Hämmästyttävää kyllä esikoinenkaan ei ihan lämmennyt kankaalle, vaikka normisti noita eläinkuoseja käyttääkin. Paniikki, hyperventilaatio, mitä hiivattia tuosta tehdään?! Onneksi satuttiin käväisemään kaupungilla ja siellä vastaus löytyi yhden mallinuken päältä. Tosin tuokaan idea ei ollut itselleni, mutta edes kutakuinkin järkevä niin että vaatetta tulisi käytettyä. Esikoiselta taas vähän piirustusapua ja illalla määräajan alkaessa saksimaan ja tadaa:

Mallinuken paidassa sydän tosin oli keskellä etukappaletta, mutta lapsi itse halusi sen tuonne kainalon alle kurkistelemaan, joten sinne laitettiin. Paita on ommeltu samalla koon 140 kaavalla kuin viime viikonkin veivipaita. Pääntieltä jätin resorin lapsen toiveesta pois ja huolittelin pelkästään kaksointikillä. Tuli kyllä ihan siisti noinkin :)

Sydän on sitä yllärikangasta ja ehkä minuutti veiviajan alun jälkeen tajusin että sehän varmaan tarvitsee jotain tukikangasta kaverikseen! Onneksi viikko-pari takaperin Tyyne-Esteristä sellaista ostin, mutta käytön opettelu täytyi hoitaa siis pakon edessä ja pienessä kiireessä. Tuo tukikangas on sellaista kaksipuoleista, joka ensin silitetään aplikoitavan kuvion taakse ja sitten siitä poistetaan suojapaperi ja kuva silitetään kiinni vaatteeseen, jonka jälkeen sen voi kiinnittää ompelemalla. Mie en meinannut saada sitä suojapaperia irti sitten millään ja kun se lähti niin katsoin ensin ettei kyllä mitään siihen sydämeen ollut tarttunut, mutta kyllä siellä vaan ohut kangas oli ja se silittämällä tarttui paitaan, jee! Normaalistihan aplikoinnit kuuluisi kiinnittää tiheällä siksakilla, mutta koska tavoitteena oli vähän rosoisempi ilme kuvaan, niin vetelin pelkästään suoralla ompeleella, jotta reunat saavat vähän "repsottaa"

Päällä paita näyttää tältä:


Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, varsinkin kun tämä oli tosiaan ensimmäinen aplikointiyritys, mutta se harmittaa, että ei tämä kyllä ohjeistusta vastaa. Vaate ei ole itselleni ja toisaalta myös yllärikangasta on käytetty aika vähän. Loppukappaleesta yritin kiireessä ideoida sitä sun tätä ja lopulta päädyin ompelemaan kuopukselle hamosen.

Hameessa sentään eläinkuosi on pääosassa, mutta onhan se aivan älyttömän tylsä ja helppo perussurautus eikä sisällä yhtään mitään hienouksia. Siinä mielessä meni tämä veivikerta vähän pieleen. Aikarajan puitteissa ehdin vielä surauttaa itselleni hiusdonitsin, eli ihan en ilman tuota karmivaa kuosia jäänyt minäkään :P Jos joku kuosiin tykästyy (ja ne pinkki ja turkoosi ovat oikeasti ihan hienoja), niin sitä löytyy Emeli Designiltä.





perjantai 11. heinäkuuta 2014

Designista tunikaksi

Meidän esikoinen on melkoisen lahjakas piirtämään. Useampaan otteeseen on piirustellut vaateluonnoksiakin, mutta ihan vain omaksi ilokseen. Nyt kuitenkin yhden kankaan häntä varten tilattuamme selosti hyvin tarkkaan, minkälaisen paidan siitä haluaa. Ja kun tiesin että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin pyysin, että hän piirtäisi mallin siitä, minkälainen paita on toiveissa. Tästä siis lähdettiin liikenteeseen:

Vyötäröllä ja hihoissa siis resorit ja hihat pitäisi olla vähän pussittavat, näin kuvasta ja selostuksesta tulkitsin. Valmista kaavaa ei ollut enkä jaksanut lähteä metsästämäänkään, joten kaivelin varastoista mitä löytyi ja sävelsin loput. Yläosa on tehty suunnilleen Ottobren 3/2005 jollakin kaavalla, olen kaavaan kirjoittanut pelkästään 140 pitkähihainen, lyhyt malli. Ja totisesti lyhyt malli se onkin, sillä jouduin lisäämään helmaan pituutta, että sain vyötäröresorin esikoisen toivomalle korkeudelle! Helmakappale on saksittu ihan summassa, siihen ei ollut kaavaa ollenkaan.

Kangas on Käpyseltä Muste-nimistä. Pakalla ei kummoinen omaan silmääni, mutta vaatteena kyllä hieno! Helman lisäksi muokkasin myös hihoja niin että lisäsin niihin leveyttä ja lyhensin täyspitkistä puolipitkiksi. Resoreita ylemmäs vetämällä saa aikaan lapsen toivoman pussittavan vaikutelman.

Sen verran kuva huijaa, että tämä ei ole tunika vaan ihan paitamittainen eli ilman housuja/ leggareita tai muuta alaosaa tätä ei voi käyttää. Kuvassa vaan mallilla on jalassaan nykymuodin mukaiset miniminishortsit, joten ne peittyvät paidan helman alle.





torstai 10. heinäkuuta 2014

Joskus marinoiminen kannattaa

Vieläköhän kukaan muistaa Kuura-joustofroteen? Se kotiutui miulle jo helmikuussa ja kuten jo silloin arvelin, en ole raaskinut siitä mitään ommella. Alun perin ostin sen tunikaa varten, mutta kun tarkempi visio on puuttunut, on kangas lojunut laatikossa odottamassa tuloaan. Ja onneksi onkin lojunut, sillä nyt tuli visio! Netissä bongasin jonkun toisen ommelleen siitä leggingsit ja sillä sekunnilla tiesin, että sellaiset tarvitsen itsekin! Eipä aikaisemmin ollut käynyt mielessäkään, että joustofroteestakin voisi tehdä leggareita. Tänään kun oli vähän viileämpi päivä, oli hyvää aikaa ommella.

Leggareista tuli justiin niin ihanat kuin ajattelinkin! Melkoisen slim fit ne tosin ovat, sillä joustofrotee ei jousta ihan niin paljon kuin trikoo. Mutta kestääpähän kilot kurissa :D Viime viikolla kotiutuneet hakaneulat muuten eivät marinoituneet kauaakaan vaan samalla vaivalla (ja kaavalla :D ) syntyi niistäkin leggarit:

"Hienoja" omakuvia joo, mutta luottokuvaajani oli elokuvissa ja kuvat piti saada tietty heti kun housut valmistuivat. Nämä on tehty samalla Ottobren 2/08 kaavalla kuin edellisetkin blogissa esitellyt leggingsit. Kaikeksi onneksi olin tilannut tuota Kuura-kangasta 1,5 metriä eli leggareiden lisäksi sain kuin sainkin vielä sen tunikankin! Pitkähihaiseen ei kangas luonnollisestikaan enää riittänyt, mutta hihattomaan ihan mainiosti :)

Mitkään kohdistukset tai enemmät säätämiset eivät tulleet kyseeseen vaan tasan siitä leikkasin kappaleet, mihin kaavat mahtuivat. Ja siitä huolimatta kävi niin upea mäihä, että iso lumihiutale osui juuri symmetrisesti kaula-aukon kohdalle!

Melkein voisi ajatella, että tarkoituksella tehty? ;) Kaavana Onion 2035, mutta ilman hihoja. Hihansuusta kainalon alta pikkuisen kavensin, mutta muuten ei ole kaavaa muokkailtu. Pääntien ja kädensuut kanttasin pinkillä resorilla, että on jotakin väriä mekkosessa. Sovituskuvat otti tällä kertaa mies, sekin on alkanut saada kelvollisia aikaan.


Sanoinko jo että tykkään? Siis todella paljon, näistä tulee varmasti ensi syksyn ja talven lempparivaatteita kaikista!




sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Tyyny

Tämä ompelus on ollut kesken jo useamman kuukauden! Kankaat leikkasin varmasti jo touko- ellen peräti huhtikuussa ja kesäkuun puolella tätä aloin ommellakin. Sen verran oli uusia opeteltavia juttuja, että homma eteni kovin hitaasti ja takkuisesti. Nyt perjantaina piti saada koneeseen vaihdettua mustat langat niin äkkiä tein tämän alta pois valmiiksi, ettei heti tarvitse olla niitä mustia taas muihin vaihtamassa. Onkohan jo käynyt selväksi, etten kertakaikkiaan tykkää lankojen vaihtamisesta? :D Mutta siis, tällainen valmistui:

Kyseessä siis lattiatyyny, johon ohje on Mekkoni mun -kirjasta. Kangas on vanhoja lakanoita, jotka itse värjäsin pesukoneessa pinkeiksi. Uusia juttuja opeteltavaksi oli mm. tereiden ompelu (seuraavassa kuvassa yritetty kuvata niitä) ja rypyttäminen.


Tereitä varten leikattiin 4-senttistä kaitaletta, johon sitten vetoketjupaininjalan avulla ommeltiin nyöri sisään. Rypytys puolestaan tehtiin puuvillalangan avalla. Varsinkin tyynyn ulkoreunalla pituutta on niin paljon, että normaalisti alalangoista vetäen rypyttämällä olisi riski langan katkeamiseen liian suuri. Niinpä rypytystä varten ommeltiin puuvillalankaa siksakilla (niin että ommel ei missään vaiheessa mene langan päältä, ts. neula ei saa mennä puuvillalangan läpi) tyynykappaleen reunaan ja sitä vetämällä saatiin rypytys tehtyä. Kun tyynykappale oli ommeltu tuohon sivukappaleeseen kiinni, pystyi puuvillalangan vetämään pois. Yllättävän helppo systeemi, vaikka kovasti pelkäsin etukäteen että mitenkähän onnistuu.

Loppuviimeiksi tyyny täytettiin ja täyttämisen jälkeen ommeltiin sekä pohja- että päällikappaleeseen keskelle nappi. Harmillisesti itselläni ei ollut ihan tarpeeksi suuria nappeja (eikä tokikaan missään vaiheessa aikaa niitä hankkia kun tämä projekti eteni niin kiivaaseen tahtiin..), joten mentiin vähän liian pienillä..

Kyllä tuo juuri ja juuri menettelee, mutta pohdinnassa on kyllä, josko jossakin vaiheessa kehittelisin tuohon napin tilalle/ päälle/ ympärille jonkun muun systeemin vielä, että saisin siitä viimeistellymmän näköisen.. Tarkoitus oli ommella näitä ainakin toinen, mutta kangasta yhteen tyynyyn menee yli metri ja täytettä aivan järjettömän paljon. Tässä tyynyssä on suunnilleen kahden muovikassillisen verran täytettä, eikä se siltikään ole mikään ylipullea!

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Veivasin vihreetä

Taas oli ylläriveivi perjantaina ja taas huomasin osallistuneeni. Tällä kertaa yllärikangas tuli Ikasyrilta. Kuoren avattuani hämmästys oli suuri, kun sieltä löytyi yksiväristä trikoota! Mikäs pointti siinä nyt sitten on, täh ja häh?! Mutta kun avasin kankaan kokonaan niin olihan siellä kuviakin, tällaisia. Nuo isoja kuvia sisältävät kankaat tuntuvat tällä hetkellä olevan jonkunlainen trendi ja niitä ei tilata 10cm välein tai metreittäin kuten normaaleja vaan aina pitää tilata täysiä raportteja. Tässä raportin korkeus on n. 60cm ja yksi täysi raportti ylläripaketista siis löytyi. Keskeltä kangas on tosiaan yksivärinen, mutta molemmissa reunoissa on isot kuvat. Itse sain kyllä idean molempiin kuviin, mutta kahden tunnin aikarajoitteen vuoksi työstin niistä vain toisen. Eilisiltana valmistui siis tällainen setti:

Tuo paidan kirkkaanvihreä kangas on siis yllärinä tullutta. Päätin "parittaa" sen Käpyseltä tulleen seeprakankaan kanssa, josta esikoinen oli toivonut itselleen leggingsejä. Ensin siis piti varmistaa, että kankaasta riittää leggingseihin ja lopuista oli varaa käyttää muuhun eli sain siitä  yllärikankaan kaveriksi hihat. Paidan jippo on selässä:

Eli siellä on toinen kankaan kuvista. Toinen jäi nyt vielä odottelemaan omaa hetkeään, mutta eiköhän sekin pian koita. Kuvat on otettu illalla 11 aikaan, joten valo on mitä on, ja siitä syystä kankaan vihreäkin on vähän ärtsymmän näköistä kuin oikeasti livenä. Tässä aamulla otettu sovituskuva:

Kaavat olivat vanhoja tuttuja: t-paitakaava koossa 140, mutta jatkoin helmaa resorilla. Legginskaava on koossa 134, mutta lisäsin leveyttä ja pituutta arviolta. Kangasta settiin kului kaikkineen melko tasan metrin verran.