sunnuntai 10. elokuuta 2014

Summassa saksitut maksimekko ja toppi

Taas oli perjantai-illan ompeluhaastetta. Tälläkin kertaa kangasvaihtoehdoissa oli keltainen, mutta itselleni onneksi osui vaaleanpunainen ja tämä kangas oli todella kaunis. Niin kaunis suorastaan, että meille meinasi tulla esikoisen kanssa kiistaa, kumpi kankaan saa! Kuosin nimi on Medaljonki, kankaassa on tuollaisia isohkoja pitsimäisiä pyörylöitä. Harmittaa kyllä, että kangasta ei enää saa, tätä olisi mieluusti ommellut enemmänkin.


Onneksi pala oli pikkuisen tavallista reilumpi (90x90cm tällä kertaa), joten huolellisella asettelulla sain siitä riittämään molemmille ;) Itse käytin pitkästä aikaa Make It Work -kaavaa ja tein yläosan sen avulla, tosin hihattomana. Alaosaan ei ollut mitään kaavaa vaan mittasin kuinka paljon pituutta tarvitaan ja sitten saksin suorakaiteen ja ompelin sen diffin kanssa yläosaan kiinni. Framilonilla vielä rypytin etukappaleen poikkisauman lisäksi.

Alaosan kankaan sukelsin Nanson palalaarista ja se on hivenen paksumpaa ja laskeutuu tosi kivasti, toimii tässä mainiosti. Jottei toppi olisi ihan tylsää peruskauraa, sai se helmaansa silitysarkista samanmoisen kukkasen kuin Medaljonki-kankaan pyörylöissä on:

Malli on erittäin armollinen myös kesämahalle :)

Kankaan pienestä koosta johtuen ei ollut mitään mahdollisuuksia kohdistaa kuvioita esim. kaula-aukon suhteen, mutta tuurilla ne laivatkin ajoittain seilaavat ja tällä kertaa kävi niin loistava tuuri, että sekä omani että esikoisen paidan kaula-aukkoihin kuviot kohdistuivat tosi nätisti keskelle. Esikoinen halusi lyhyen, toisen topin päällä käytettävän paidakkeen, joten sellainen syntyi. Tähän ei ole kaavoja itselläni olemassakaan vaan valmiin paidan perusteella olen näitä vähän sinne päin saksinut.


Koska MIW-yläosa ja suorakaide-alaosa toimivat topissa niin loistavasti, heittäydyin heti seuraavana aamuna samaisesta palalaarista mukaan tarttuneen mekkokankaan kimppuun. Tällä kertaa käytin helmakappaleeseen kankaan koko leveyden, että saatiin mekosta kunnolla hulmuhelmainen.

Siis eikö tuo kuosi olekin täydellinen mekkokangas? Se suorastaan huusi päästä mekoksi. 1,5m palanen riitti pituudeltaan juuri ja juuri, helmaa en edes huolitellut kun eihän trikoo purkaudu ja tämä rullautuu oikein nätisti omillaankin.

Sovituskuvassa pituus näkyy parhaiten:

Tämä oli ensimminen omatekemäni maksimekko, mutta ei varmastikaan jää viimeiseksi. Tämä kaavasysteemi oli todella helppo ja toimiva, joten eiköhän se ansaitse päästä enemmänkin vielä käyttöön. Mekko ei harmillisesti vielä ole päässyt käyttöön, sillä vasen pohkeeni on vielä sen verran arka, ettei se tykkää kankaan (edes ohuen) tunnusta ihoa vasten.. Tässä syyllinen aristukseen ;)









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti